APE8 - Opetussuunnitelmia ja opetuksen suunnitelmia

Syksyn ensimmäisen APE-päivän aiheena oli opetussuunnitelma ja sen merkitys ammatillisen koulutuksen eri asteilla. Saimme heti päivän alkuun kuulla opiskelijakavereidemme pitämän MO-tuokion aiheesta. Opetussuunnitelmakäsitteen juuret ovat niinkin kaukaa kuin 1900-luvun alusta. Nykypäivään tultaessa opetussuunnitelmilla on tarkoitus vastata yhteiskunnan vaatimusten haasteisiin ja saada opetus vastaamaan ajan henkeä ja hyödyntämään kulloinkin olemassa olevia resursseja. Opiskelijat kertoivat opetustuokiossa erilaisista opetussuunnitelmaideologioista. Akateeminen ideologia on tiedonalapohjainen näkemys, kun taas yhteiskunnallisen tehokkuuden ideologian tavoitteena on luoda toimivia ja kykeneviä kansalaisia. Oppijakeskeisen ideologian mukaan oppimisen lähtökohtana on oppijan omat tarpeet ja tarkoituksena on turvata persoonallinen kasvu. Sosiaalis-rekonstruktionistinen ideologian mukaan pyritään löytämään ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin sekä ratkaisemaan epäoikeudenmukaisuuden haasteita koulutuksen kautta.

Varsinainen opetussuunnitelma ohjaa opetuksen tavoitteita ja sisältöä. Lisäksi se yhtenäistää ja ohjaa opiskelun tavoitteita, varsinaista pedagogista työtä sekä opiskelun seurantaa ja arviointia. Esimerkiksi valtakunnan tasolla voidaan varmistua siitä, että tietyn ammattitutkinnon omaavalla henkilöltä voidaan odottaa tiettyä osaamista. Henkilökohtaisen HOPSin ja valinnaisten opintojen kautta saman ammattitutkinnon omaavien ihmisten osaaminen voi kuitenkin vaihdella suurestikin.

Opetussuunnitelma on opetuksen järjestäjän laatiman julkinen asiakirja, jolla taataan koulutuksellinen tasa-arvoisuus, laadukas ja yhtenäinen opetus. Henkilökohtaisella tasolla opetussuunnitelma on muutettavissa muuttuneiden tilanteiden ja tarpeiden mukaan, missään nimessä se ei ole kiveen hakattu asiakirja, jota on noudatettava koko opiskelun ajan.

Opetussuunnitelman laatiminen aloitetaan koulutuksen perustehtävän määrittämisellä. Opetussuunnitelma ottaa huomioon opiskelijan kompetenssin ja yleistavoitteet, jotka tutkinto määrittää. Opetussuunnitelman rakenne valitaan sen mallin mukaan, jolla päästään mahdollisimman hyvin annettuihin tavoitteisiin (esim. perinteinen, opintojaksoperusteinen, moduulimalli, blokkimalli). Opetussuunnitelma pitää sisällään opintokokonaisuudet, niiden sisällöt ja mitoituksen. Julkinen opetussuunnitelma on osa viestintää, jolla oppilaitos tai yksikkö voi viestiä annettavan koulutuksen laadusta ja tällä tavalla markkinoida ja houkutella uusia opiskelijoita.

Opiskelijat olivat antaneet MO-tuokioon ennakkotehtävän Optiman kautta ja kävimme sitä läpi ryhmäkeskusteluna. Pohdimme kuinka opetussuunnitelmaa voida hyödyntää ja kehittää ammatillisena opettajana. Ainakin osa opiskelijoista ei ollut huomannut ennakkotehtävää ajoissa ja valmistautuminen oli vaihtelevaa, mutta saimme kuitenkin hyvää keskustelua aikaan ryhmätöitä purkaessa.

Valtakunnan tasolla opetussuunnitelmaa päivitetään nykyisin 6-8 vuoden välein, mikä on liian pitkä väli nykyisen kehityksen ja muutoksien vuoksi. Tutkintovaatimusten pitäisi pystyä paremmin vastaamaan työelämän koko ajan muuttuneita tarpeita. Koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelma voi kuitenkin paremmin vastata muuttuneisiin opetustarpeisiin kuitenkin huomioiden valtakunnallinen taso. Usein tätä opetussuunnitelman kehitystyötä tehdä jatkuvasti ja olisi toivottavaa, että jokainen opettaja osallistuisi työhön, jotta suunnitelmaan sitouduttaisiin paremmin.

HOPS kuvaa opiskelijan henkilökohtaisen opetussuunnitelman, jonka avulla opiskelija tietää mitä, miksi ja miten opiskelee ja kuinka kauan opiskelu kestää. Suunnitelman mukaan löydetään parhaat tavat opiskella ja saavuttaa oppimistavoitteet ja sen olisi hyvä olla mahdollisimman konkreettinen.  Sen pitäisi ottaa huomioon myös opiskeluun liittyvät riskit ja keinot näiden minimoimiseksi ja mahdollinen varatoimintasuunnitelma. Huolellinen suunnitelma voi olla opiskelua motivoiva tekijä, kun opiskelu on mielekkäästi ajoitettu ja opiskelija saa osallistua oman opiskelunsa suunnitteluun. MO-tuokion loppupuolella katsoimme videon laaja-alaisesta opetussuunnitelmasta. Opiskelija jatkoi kertomalla yliopistollisen opetussuunnitelmatyön taustoista ja kuinka opetussuunnitelmatyötä tehdään yliopistoissa. Opetussuunnitelmien tekeminen yliopistoissa on tullut vasta viime vuosikymmeninä esille toiminnan tehostamisen myötä ja yhä enenevässä määrin työelämälähtöisyyttä halutaan korostaa myös yliopiston opetussuunnitelmissa. Suunnitelma työ on yleensä tiimi- tai työryhmätyöskentelyä, joissa on mukana myös opiskelijoiden edustajia. MO-tuokion opiskelijoilla oli erittäin kattava ja laaja-alainen lähestyminen opetussuunnitelmiin ja niiden kehittämiseen.

Kahvitauon jälkeen jatkoimme tutor-opettajien johdolla syventyen eri kouluasteiden opetussuunnitelmiin. Lähdimme tutustumaan ammatillisen opetuksen osaamisperusteiseen opetussuunnitelmaan. 1.8.2015 on tullut voimaan uudet ammatillisen perustutkintojen perusteet, joita sovelletaan myös jo aiemmin opiskelunsa aloittaneiden kanssa. Tämä onkin aiheuttanut paljon lisätyötä oppilaitoksissa, kun järjestelmää on yhtenäistetty. Mutta kerran tehty työ kantaa hedelmää, kun kaikki oppilaat tästä eteenpäin ansaitsevat osaamispisteitä. Opintopisteistä (ja opintoviikoista) on siirrytty osaamispisteisiin. Tämä vaatii entistä enemmän henkilökohtaista räätälöintiä opetuksen suunnittelun suhteen. Opiskelijan aiempi osaaminen on entistä suuremmassa roolissa varsinkin aikuisopiskelijoiden  opinnoissa.

Ammatillista peruskoulutusta säädellään valtakunnan tasolta enemmän kuin esim. ammattikorkeakoulussa tapahtuvaa opetusta. Ammatillinen perustutkinto muodostuu eri tutkinnon osista ja niiden laajuus on määritetty osaamispisteinä. Tutkinnon osat sisältävät tiedon ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista. Tutkintouudistuksen taustalla ovat osaamisperusteisuus, työelämälähtöisyys ja opiskelun yksilöllisyys/joustavuus. Osaan.fi –sivuston kautta voidaan arvioida omaa osaamista itsearviointina.

Osaamisperustainen opetus on tuonut mukanaan muutoksia opetuksen suunnitteluun ja terminologiaa on yhtenäistetty ja täsmennetty. Mitoitusperusteen muutos tarkoittaa sitä, että opetus ei ole enää aikaan sidottu vaan osaaminen ratkaisee. Läsnäolon sijaan osaamisella on merkitystä, toisen voivat oppia asian nopeammin ja he voivat osoittaa osaamisensa omaan tahtiinsa kun taas enemmän oppimisaikaa vaativat opiskelijat voiva harjoitella pidempään. Tutkinnon perusteena on keskittyä itse osaamiseen ja sen arviointiin. Kaikki tutkinnot sisältävät yhteisen osaamisperustan pakollisten osa-alueiden ja yksilölliset polut valinnaisten osa-alueiden muodossa. Työssä oppiminen on myös osaamisen hankkimista.

Osaamisen arvioinnilla varmistetaan oppimisen laatu. ECVET, European Credits for Vocational Education and Training, on järjestelmä jota käytetään kansainvälisesti ammatillisessa koulutuksessa oppimistulosten siirtoon ja kerryttämiseen. Tämän avulla tuetaan kotimaassa ja ulkomailla suoritettujen opintojen perusteella tehtävää osaamisen tunnistamista ja tunnustamista osana tutkintoja. Osaamisperustainen opetus vaatii muutosta ajattelutapoihin ja toimintaan. Keskiössä on kuitenkin opiskelijan osaaminen ja osaamisen kehittämisen tukeminen. Liikkuvuus tulee lisääntymään osana osaamisen ja osaamispisteiden hankintaa, joten on hyvä, että on olemassa yhteneväiset tavat arvioida osaamista.

Opetuksen yksilöllisyys koskee kaikkia opiskelijoita ja sen kautta on mahdollista huomioida enemmän elämäntilannetta, oppimisvalmiuksia, omia toiveita ja uratavoitteita ja luoda mahdollisuus vaihtoehtoiseen opintopolkuun. Yksilöllisiä opintopolkuja tuetaan erilaisilla oppimisympäristöillä ja –menetelmillä. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ovat keskeisessä osassa henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa.

Ammattikorkeakoulun puolella toteutui vuonna 2014 ammattikorkeakoulu-uudistus, jonka tavoitteena on vahvistaa ammattikorkeakoulun edellytyksiä vastata työelämän, yhteiskunnan ja alueiden kehitystarpeisiin sen tuottamalla laadukkaalla opetuksella ja erilaisilla tutkimus- ja kehitystyön hankkeilla. Entiset koulutusohjelmat ammattikorkeakouluissa ovat vaihtuneet tutkinto-ohjelmiksi. Ammattikorkeakoulun opetussuunnitelma syntyy suunnittelutiimin pohdintojen perusteella, jotta valtakunnallinen linjaus voidaan jalkauttaa toiminnan tasolle. Uusissa opetussuunnitelmissa otetaan yhä enemmän huomioon työelämän yhteyteen. Opetustakin on viety enemmän vastamaan käytännön tekemistä esim. lab-oppimisympäristöihin, joissa työskennellään yritysmäisesti tiimissä, joka koostuu monen eri alan opiskelijoista.

Päivän päätteeksi teimme padlet-harjoituksen, jossa pohdimme miten opettajan opetuksen suunnittelutyöhön vaikuttaa: ympäristö, opiskelijat, työelämä, ops, pedagoginen strategia, opintokokonaisuus, oppimistulosten varmistaminen sekä toimintakulttuuri. Padletin purku jatkuu vielä APE9 päivän puolella. Välillä unta, jotta jaksaa huomenna opiskella ja vielä illalla töitä...