MO-tuokion palautteen analyysi

Ennen kesälomaa minulla ja kahdella opiskelukaverillani oli ryhmätyönä mikro-opetustuokio toimivasta työyhteisöstä. Ehkä ajankohta, viimeinen päivä ennen opiskelutaukoa ja viimeiset hetket ennen kotiin lähtöä, aiheutti sen, että palautteita pitämästämme tuokiosta ei tullut läheskään kaikilta. Eli, jos tunsit piston sydämessäsi, niin se oli ihan ansaittua :). Toivottavasti tuokiostamme jäi kuitenkin kaikille mieleen, että toimivassa työyhteisössä noudatetaan yhteisesti sovittuja sääntöjä. Ja annetaan/otetaan vastaan palautetta. Olimme ennen mikro-opetustuokioiden alkua sopineet, että heti tuokion jälkeen 1-3 arvioijaa antaa suullisen jälkeen ja loput palauttavat kirjallisen palautteen sähköpostitse. Olimme yhdessä APE-ryhmän kanssa luoneet palautelomakkeen, jotta saisimme palautetta asioista, joiden uskomme olevan tärkeitä opetustyömme kannalta.

Saamassamme palautteessa kiiteltiin asiasisältöä, iso kiitos tästä tietenkin kuului ryhmämme asiantuntijajäsenelle, jolla työyhteisökehittäminen on syvintä substanssiosaamista. Mutta kenellepä ei olisi erilaisia kokemuksia erilaisista työyhteisöistä. Itsekään en omasta mielestäni ole ihan noviisi alalla, koska olen opiskelujeni aikana suorittanut useita esimiestyöskentelyn kursseja, joissa tärkeä osa kokonaisuutta on työyhteisökehittäminen. Lisäksi tein aikoinaan opinnäytetyöni työhyvinvoinnin kehittämisestä  esimiehen näkökulmasta.

Olimme rakentaneet MO-tuokion niin, että aluksi keräsimme ajatuksia toimivasta työyhteisöstä pariporinana. Nämä tekijät koostimme mindmap-muotoon taululle. Tätä aloitusta pidettiin hyvänä virittäytymisenä aiheeseen ja sikäli onnistuneena. Palautteen mukaan mindmap näkyi vähän huonosti (valot unohtui sytyttää taululle ja tussikaan ei ollut paras mahdollinen). Onneksi nykyteknologian aikana pystyimme ottamaan kuvan mindmapista ja liittämään sen Optimaan yhdessä MO-tuokiomme powerpointin-esityksen kanssa. Mindmapin jälkeen siirryimme varsinaiseen tuokiomme luentotyyppiseen tieto-osuuteen, jossa käytimme tukena powerpoint-esitystä. Powerpoint-esitys oli palautteen mukaan hyvää ja lähteitä oli käytetty hyvin. Joidenkin mielestä luennoiva osuus oli hieman pitkä ja olisi kaivannut ehkä jotain välikevennystä. Lisäksi meidän ei-luennoivien olisi kannattanut miettiä omaa sijaintiamme vähän tarkemmin ja ehkä istua sivulla tai osallistua enemmän luento-osuuteen, vaikkapa kysymysten muodossa. Tällä tavalla olisimme saaneet lisättyä keskinäistä vuorovaikutusta, jota palautteessa kaivattiin. Luento-osuuden jälkeen oli minun päävastuun aika eli aiheeseen liittyvä ryhmätyö, jonka tarkoituksena oli löytää omia mahdollisuuksia vaikuttaa työyhteisön toimivuuteen. Kaikkien oli tavoitteena löytää yksi asia, jota lähteä konkreettisesti viemään työpaikalleen loman jälkeen. Ryhmätyö purettiin keskustellen aiheesta. Ryhmätyö oli ehkä huono idea siihen aikaan päivästä ja varsinkin, kun kaikenlaisia ryhmätöitä oli tehty useita pitkin päivää. Kuulijoilla oli jo selvästi puhti poissa. Ehkä ajankohta ei ollut meille siinä mielessä kaiken suotuisin. Aamulla tuokiomme rytmitys olisi luultavasti toiminut paremmin.

Kaiken kaikkiaan tuokiomme sai kannustavaa palautetta. Asiasisältö oli hyvää (ja tärkeästä aiheesta), vuorovaikutuksemme oli hyvää ja esiintymisemme oli rauhallista ja selkeää, käytimme opetusmenetelmiä monipuolisesti ja ajankäytöllisesti onnistuimme hyvin. Itsekään en kärsinyt pahasti esiintymisjännityksestä, joten saatoin olla esillä melko luontevasti ja luomaan palautteen mukaan hyvän katsekontaktin yleisön kanssa. Esillä olemisessa kyllä tarvitsen edelleen harjoitusta. Mutta toivotaan, että harjoitus tekee mestarin tai ainakin ammattilaisen. Opettajan työ kuitenkin vaatii paljon esillä oloa ja sitä kautta on lähes koko ajan toisten arvioitavana.

APE9 - Oppimisen ja osaamisen arviointia

APE9-päivä aloitettiin opiskelijoiden pitämällä MO-tuokiolla. Päivän aiheeseen liittyen opiskelijat kertoivat ammattitaidon arvioinnista näyttötutkintotilaisuuden muodossa draamaa hyväksi käyttäen. Näyttötutkintotilaisuudessa on tarkoitus arvioida miten on tehty ja millä perusteella on tehty. Arvioinnin kohteena ei siis ole arvioida sitä, mitä on tehty. Arviointitilaisuudessa mukana oli opiskelijan lisäksi työnantajan edustaja, työntekijöiden edustaja, näyttömestari sekä opettaja. Työnantaja katsoo tilannetta omasta näkökulmasta, työntekijän edustaja arvioi pärjääkö töissä, joita työpaikalla tehdään. Näyttötutkintomestari arvio perustuuko annettu näyttö tutkinnon perusteisiin. Erittäin hyvä johdatus osaamisen arviointiin ja osaamisen osoittamiseen näyttöjen kautta. Oli minulle itselleni täysin uutta asiaa ja ehkä pieni kiinnostus näyttötutkintomestarikoulutukseen heräsi samalla.

Kahvitauon jälkeen saimme ohjeistusta tulevaa oppimisprosessin pohdintaa varten. APE-opintojen alkutaival on sisältänyt paljon asiaa ja nyt olisi aika reflektoida opittua omaan (tulevaan) opetustyöhön. Tästä pohdinnasta tulemme saamaan kirjallisen palautteen ja samalla pääsemme itse harjoittelemaan kirjallisen palautteen antamista, mikä on opettajana toimimisen kannalta keskeisiä tehtäviä. Haastava pari viikkoa luvassa, kun teksti pitäisi saada vertaisparin luettavaksi. Kuinkahan se taas kirjoittaminen taas näin pitkän tauon jälkeen lähtee käyntiin.

Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan päivän aiheeseen oppimisen ja osaamisen arviointiin opettajien johdolla. Päivän teema on pohtia, mitä arviointi on ja miten arvioidaan, millainen arviointi edistää oppimista. Lisäksi päivän teemana on tutustua erilaisiin arviointimenetelmiin. Kävimme pariporinana keskustelua arviointitilanteesta, jossa olimme olleet osallisena. Itselläni kokemusta on ollut lähinnä arvioitavana olemisesta, onneksi pariporinakaverillani oli myös kokemuksia arvioijana olemisesta. Arviointitilanteilla voi olla suuri merkitys ihmisten osaamisen kehittymisen, ammatinvalinnan, oman minän muodostaminen… jne. kannalta suuri merkitys. Tämä tosiasia tuo esiin osaamisen arviointiin liittyvän vastuun ja oikeudenmukaisuuden merkityksen. Siihen työhön on siis syytä panostaa tulevana opettajana. Arviointi/palaute on tuttua myös työelämän puolelta ja nykyään palautetta annetaan ja pyydetään enemmän kuin aiemmin esim. kehityskeskusteluiden kautta.

Arvioinnin viitekehys muodostuu ohjauksesta ja kritiikistä, oikeudenmukaisuudesta sekä huolenpidosta. Tästä kolmiosta tuli mieleen hyvän esimiehen ominaisuudet, jonka tulisi toimia oikeudenmukaisesti, ohjata ja antaa palautetta sekä pitää huolta ja kannustaa työntekijää. Kaiken kaikkiaan nämä taitaa olla hyvän yhteisötoiminnan elementtejä. Ei siis olla mitenkään uudella ja erikoisella osa-alueella vaan arvioinnin pitäisi kohdata yleisen käsityksen ja hyvien tapojen kanssa. Opettajan työssä on vain haasteena pohjata arviointia annettuihin kriteereihin eikä antaa pelkästään laadullista palautetta.

Toisen asteen koulutuksen arvioinnin kokonaisuus muodostuu osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta (aiemmin hankittu osaaminen), oppimisen arvioinnista (oppimisprosessi) ja osaamisen arvioinnista (mitä osaa oppimisen jälkeen). Oppimista arvioidaan suullisesti tai kirjallisesti, osaamista taas arvosanan muodossa todistuksessa. Ammattikorkeakoulussa arviointi perustuu opintojakson osaamistavoitteille ja arviointitiedoille. Opiskelija osoittaa oman osaamisensa sen mukaan, mitä opetusjaksokuvauksessa ja sitä tarkentavassa toteutussuunnitelmassa kerrotaan. Tällöin mitataan osaamistavoitteiden, joita opintojaksolle on määritetty, saavuttamista.  Ammatillisessa koulutuksessa voidaan käyttää tenttejä oppimisen arviointiin. Tällöin tenttiä ei arvioida numeerisesti vaan sanallisen palautteen kautta. Ammattikorkeakoulussa sen sijaan oppimista ja osaamista arvioidaan samalla kertaa esim. tentin avulla.

Palasimme vielä APE8-päivän viimeiseen harjoitukseen. Keskustelimme toimintakulttuurin vaikutuksesta opetuksen suunnitteluun. Oppilaitoksen strategialla, tavoitteilla ja yhteisillä arvoilla on merkitystä, kun uusi opettaja aloittaa työyhteisössä työskentelyn ja pystyy ottamaan jo olemassa olevat ”perinteet” huomioon. Itse en ole toiminut opetustehtävissä, joten oppilaitosmaailman toimintakulttuuri on vielä vieras. Omassa työssäni olen huomannut toimintakulttuurien vaikuttavan suuresti ihmisten työskentelymotivaatioon. Joskus voi olla vaikea päästä osaksi työyhteisöä mikäli työyhteisö on hyvin sulkeutunut ja toiminut hyvin pitkään yhdessä. Olen työskennellyt asiakkaan tiloissa, jolloin olen saanut nähdä ikään kuin ulkopuolisena työyhteisön toimintakulttuurin heikkouksia ja vahvuuksia. Jokaisesta työyhteisöstä löytyy niitä, jotka haluavat ja sopeutuvat muutoksiin, mutta jostakin syystä mieleen jäävät ne, jotka haluavat pitää vanhasta tiukasti kiinni ja torjuvat kaiken uuden. He pitävät tiukasti kiinni omasta tiedostaan eivätkä halua jakaa sitä muille. Tämä käytös hidastaa usein kehitystä ja myrkyttää työilmapiiriä.

Opetuksen työkulttuurit vaikuttavat opettajan mahdollisuuksiin toimia pedagogisesti työyhteisössä. Työkulttuurit voidaan jakaa: individualistinen eli yksilöllinen työkulttuuri, teennäinen kollegiaalisuus, yhteistoiminnallinen/ yhteistyöllinen, balkanisoitunut työkulttuuri ja liikkuva mosaiikki, jossa jaetaan osaamista. Individualistinen työkulttuurissa opettaja pelkästään toteuttaa opetusta esim. jonkin sovitun mallin mukaan ja on hyvin rajoittunutta. Opetuksessa ei juurikaan ole kehitystä vaan jäädään pyörimään tiettyjen rutiinien ympärille. Teennäiselle kollegiaalisuudelle on ominaista, että opettajat toimivat yhteistyössä vain pakosta tai koska heillä on velvollisuus niin toimia. Opettajat eivät pääse osallistumaan päätöksentekoon asioista, jotka koskevat heidän työtään. Yhteistoiminnallinen työkulttuuri edistää opetuksen ja oppimisen kehittymistä. Opettajat ovat merkittävässä roolissa kehittämässä työtä ja opetusta toteutetaan tiiminä. Balkanisoituneessa työkulttuurissa saman alan opettajat tekevät yhteistyötä keskenään ja toimivat erillään muista tiimeistä ja työryhmistä. Tietoa ei jaeta muille ja omaa asiantuntijuutta varjellaan viimeiseen asti. Liikkuvan mosaiikin työyhteisö on ideaalinen tapaa ottaa vastaan ja jakaa asiantuntijuutta. Tällöin osaamisen opettaminen on opetuksen keskiössä.

Tutustuimme nopeasti vielä ydinainesanalyysiin. Tämän menetelmän avulla opettaja voi suunnitella omaa opetustaan niin, että keskitytään tutkintovaatimuksen, opetussuunnitelman ja käytettävissä olevan ajan suhteen olennaisimpiin asioihin. Opiskelijan kannalta se on taas opintokokonaisuuden ytimen ymmärtämistä, opiskeluun liittyvien valintojen selkeyttämistä sekä omien tiedollisten ja taidollisten tavoitteiden selvittämistä. Ydinaines (80% osuus) on tietoutta, joka on välttämätöntä hallita jatkon kannalta. Sen ymmärtäminen mahdollistaa laajentavan ja syventävän tiedon hankkiminen.  Täydentävää (15%) tietoutta on tieto, joka tuo lisää teoreettisia yksityiskohtia ja selventää sovelluksia, jotka ovat harvinaisempia. 5% on erityistietämystä, jolla voidaan syventää opetettavan alueen hallintaa.

Ape9-päivän lopuksi kokoonnuimme learning cafen merkeissä pohtimaan:

-Millaista on kannustava ja motivoiva palaute sekä milloin kannustavaa palautetta tarvitaan?

-Miten voin opettajana edistää opiskelijan itsearviointitaitojen kehittymistä?

-Millaiset oppimisen arvioinnin menetelmät tukevat opiskelijan oppimista?

-Millä tavalla voidaan edistää opiskelijan osaamisen arvioinnin oikeudenmukaisuutta ja luotettavuutta?

Opettajan olisi hyvä antaa opiskelijalle palautetta tukeakseen hänen oppimistaan ja ohjatakseen oppimisprosessia oikeaan suuntaan. Pienellä kannustuksella oikeassa paikassa voi olla mittaamattoman suuri merkitys – myös mikäli se jätetään antamatta. Palautteen tulisi olla välitöntä ja rehellistä, ”ihan hyvä” –palaute ei rakenna kehitystä oikeaan suuntaan, koska ei tiedetä, mikä oli huonoa, mikä hyvää. Palautteen antamisella on merkitystä myös opiskelijan itsearviointitaitojen kehittymisen kannalta, mikäli ei pysty arvioimaan toisen toimintaa, on vaikeaa arvioida ja suhteuttaa omaa toimintaa ja osaamista. Opettajan tulisi ohjata myös arviointitaitojen kehittymistä. Opiskelijan oppimista voidaan arvioida esimerkiksi oppimispäiväkirjojen, portfolioiden tai testien muodossa. On vain löydettävä ne kehityspisteet, joista voidaan havaita, että oppimista on tapahtunut. Osaamisen arvioinnin oikeudenmukaisuus ja luotettavuus herätti keskustelua, koska osaamisen arviointiin liittyy usein arvioijan subjektiivinen näkemys asiasta. Kuinka voidaan osaaminen voidaan nostaa itsessään arvioitavaksi ilman, että arvioijan tai arvioijan henkilöllisyydellä olisi merkitystä. Jouduin lähtemään hieman kesken tulosten purkamisen työmaalle, mutta kaiken kaikkian hyvä kahden päivän sessio opetuksen suunnittelusta ja osaamisen arvioinnista. Paljon uutta tietoa ja opettajan työn keskeisimpiä asioita.

Erilaisia OPSeja

Tutustuin kahden eri AMK:n teknologiaosaamisen johtamisen koulutusohjelman (insinööri (ylempi AMK)) opetussuunnitelmiin. Vertailtavakseni valikoitui Lapin AMK ja Tampereen AMK tarjoamat koulutukset. Molemmilta löytyi varsin monipuolisesti yleistä tietoa koulutuksista, YAMK-tutkintorakenteesta, tutkintotavoitteista ja opintojen ajoittumisesta. Lapin AMK:n sivuilta löytyi tietoa myös Lapin ammattikorkeakoulun oppimiskäsityksestä ja kuinka se näkyy opiskelujen toteutuksessa. TAMKin sivuilla sen sijaan kuvattiin koulutuksen arvopohjaa, joka on heidän opetuksensa pohjalla. Lapin AMKin sivuilla oli osaamisen arviointia kuvattu yleisellä tasolla ja myös kerrottu osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamiseta (AHOT).

Yksittäisten opintojaksojen kuvaukset pitivät sisällään molempien koulujen osalta aika paljon tietoa opintokokonaisuuden tavoitteista ja sisällöstä, toteutusajankohdasta, vastuuopettajista, muista opettajista ja opintojakson laajuudesta. Lapin AMK:n sivuilta löytyi tarkemmin tietoa käytettävästä lähdemateriaalista, pedagogisista järjestelyistä ja arvioinnista. Lisäksi löytyi tieto lähipäivien aikatauluista, mikä on varmasti erittäin hyödyllinen opintojaksoon valmistautuessa. Kaiken kaikkiaan Lapin AMK:n opetussuunnitelma oli tarkemmalla tasolla kuvattu kuin Tampereen AMK:n vastaava. Yllätyin kuitenkin molempien oppilaitosten osalta, kuinka hyvältä opintojaksokuvaukset näyttivät verrattuna siihen mitä opintojaksokuvaukset olivat, kun itse opiskelin. 

Lapin AMK

https://soleops.lapinamk.fi/opsnet/disp/fi/ops_KoulOhjSel/tab/tab/sea?koulohj_id=7186790&ryhmtyyp=3&lukuvuosi=4455279&stack=push (hakupäivä 18.9.2015)

Tampereen AMK

http://opinto-opas-ops.tamk.fi/index.php/fi/171/fi/49610/14YTJ/year/2015 (hakupäivä 18.9.2015)

APE8 - Opetussuunnitelmia ja opetuksen suunnitelmia

Syksyn ensimmäisen APE-päivän aiheena oli opetussuunnitelma ja sen merkitys ammatillisen koulutuksen eri asteilla. Saimme heti päivän alkuun kuulla opiskelijakavereidemme pitämän MO-tuokion aiheesta. Opetussuunnitelmakäsitteen juuret ovat niinkin kaukaa kuin 1900-luvun alusta. Nykypäivään tultaessa opetussuunnitelmilla on tarkoitus vastata yhteiskunnan vaatimusten haasteisiin ja saada opetus vastaamaan ajan henkeä ja hyödyntämään kulloinkin olemassa olevia resursseja. Opiskelijat kertoivat opetustuokiossa erilaisista opetussuunnitelmaideologioista. Akateeminen ideologia on tiedonalapohjainen näkemys, kun taas yhteiskunnallisen tehokkuuden ideologian tavoitteena on luoda toimivia ja kykeneviä kansalaisia. Oppijakeskeisen ideologian mukaan oppimisen lähtökohtana on oppijan omat tarpeet ja tarkoituksena on turvata persoonallinen kasvu. Sosiaalis-rekonstruktionistinen ideologian mukaan pyritään löytämään ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin sekä ratkaisemaan epäoikeudenmukaisuuden haasteita koulutuksen kautta.

Varsinainen opetussuunnitelma ohjaa opetuksen tavoitteita ja sisältöä. Lisäksi se yhtenäistää ja ohjaa opiskelun tavoitteita, varsinaista pedagogista työtä sekä opiskelun seurantaa ja arviointia. Esimerkiksi valtakunnan tasolla voidaan varmistua siitä, että tietyn ammattitutkinnon omaavalla henkilöltä voidaan odottaa tiettyä osaamista. Henkilökohtaisen HOPSin ja valinnaisten opintojen kautta saman ammattitutkinnon omaavien ihmisten osaaminen voi kuitenkin vaihdella suurestikin.

Opetussuunnitelma on opetuksen järjestäjän laatiman julkinen asiakirja, jolla taataan koulutuksellinen tasa-arvoisuus, laadukas ja yhtenäinen opetus. Henkilökohtaisella tasolla opetussuunnitelma on muutettavissa muuttuneiden tilanteiden ja tarpeiden mukaan, missään nimessä se ei ole kiveen hakattu asiakirja, jota on noudatettava koko opiskelun ajan.

Opetussuunnitelman laatiminen aloitetaan koulutuksen perustehtävän määrittämisellä. Opetussuunnitelma ottaa huomioon opiskelijan kompetenssin ja yleistavoitteet, jotka tutkinto määrittää. Opetussuunnitelman rakenne valitaan sen mallin mukaan, jolla päästään mahdollisimman hyvin annettuihin tavoitteisiin (esim. perinteinen, opintojaksoperusteinen, moduulimalli, blokkimalli). Opetussuunnitelma pitää sisällään opintokokonaisuudet, niiden sisällöt ja mitoituksen. Julkinen opetussuunnitelma on osa viestintää, jolla oppilaitos tai yksikkö voi viestiä annettavan koulutuksen laadusta ja tällä tavalla markkinoida ja houkutella uusia opiskelijoita.

Opiskelijat olivat antaneet MO-tuokioon ennakkotehtävän Optiman kautta ja kävimme sitä läpi ryhmäkeskusteluna. Pohdimme kuinka opetussuunnitelmaa voida hyödyntää ja kehittää ammatillisena opettajana. Ainakin osa opiskelijoista ei ollut huomannut ennakkotehtävää ajoissa ja valmistautuminen oli vaihtelevaa, mutta saimme kuitenkin hyvää keskustelua aikaan ryhmätöitä purkaessa.

Valtakunnan tasolla opetussuunnitelmaa päivitetään nykyisin 6-8 vuoden välein, mikä on liian pitkä väli nykyisen kehityksen ja muutoksien vuoksi. Tutkintovaatimusten pitäisi pystyä paremmin vastaamaan työelämän koko ajan muuttuneita tarpeita. Koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelma voi kuitenkin paremmin vastata muuttuneisiin opetustarpeisiin kuitenkin huomioiden valtakunnallinen taso. Usein tätä opetussuunnitelman kehitystyötä tehdä jatkuvasti ja olisi toivottavaa, että jokainen opettaja osallistuisi työhön, jotta suunnitelmaan sitouduttaisiin paremmin.

HOPS kuvaa opiskelijan henkilökohtaisen opetussuunnitelman, jonka avulla opiskelija tietää mitä, miksi ja miten opiskelee ja kuinka kauan opiskelu kestää. Suunnitelman mukaan löydetään parhaat tavat opiskella ja saavuttaa oppimistavoitteet ja sen olisi hyvä olla mahdollisimman konkreettinen.  Sen pitäisi ottaa huomioon myös opiskeluun liittyvät riskit ja keinot näiden minimoimiseksi ja mahdollinen varatoimintasuunnitelma. Huolellinen suunnitelma voi olla opiskelua motivoiva tekijä, kun opiskelu on mielekkäästi ajoitettu ja opiskelija saa osallistua oman opiskelunsa suunnitteluun. MO-tuokion loppupuolella katsoimme videon laaja-alaisesta opetussuunnitelmasta. Opiskelija jatkoi kertomalla yliopistollisen opetussuunnitelmatyön taustoista ja kuinka opetussuunnitelmatyötä tehdään yliopistoissa. Opetussuunnitelmien tekeminen yliopistoissa on tullut vasta viime vuosikymmeninä esille toiminnan tehostamisen myötä ja yhä enenevässä määrin työelämälähtöisyyttä halutaan korostaa myös yliopiston opetussuunnitelmissa. Suunnitelma työ on yleensä tiimi- tai työryhmätyöskentelyä, joissa on mukana myös opiskelijoiden edustajia. MO-tuokion opiskelijoilla oli erittäin kattava ja laaja-alainen lähestyminen opetussuunnitelmiin ja niiden kehittämiseen.

Kahvitauon jälkeen jatkoimme tutor-opettajien johdolla syventyen eri kouluasteiden opetussuunnitelmiin. Lähdimme tutustumaan ammatillisen opetuksen osaamisperusteiseen opetussuunnitelmaan. 1.8.2015 on tullut voimaan uudet ammatillisen perustutkintojen perusteet, joita sovelletaan myös jo aiemmin opiskelunsa aloittaneiden kanssa. Tämä onkin aiheuttanut paljon lisätyötä oppilaitoksissa, kun järjestelmää on yhtenäistetty. Mutta kerran tehty työ kantaa hedelmää, kun kaikki oppilaat tästä eteenpäin ansaitsevat osaamispisteitä. Opintopisteistä (ja opintoviikoista) on siirrytty osaamispisteisiin. Tämä vaatii entistä enemmän henkilökohtaista räätälöintiä opetuksen suunnittelun suhteen. Opiskelijan aiempi osaaminen on entistä suuremmassa roolissa varsinkin aikuisopiskelijoiden  opinnoissa.

Ammatillista peruskoulutusta säädellään valtakunnan tasolta enemmän kuin esim. ammattikorkeakoulussa tapahtuvaa opetusta. Ammatillinen perustutkinto muodostuu eri tutkinnon osista ja niiden laajuus on määritetty osaamispisteinä. Tutkinnon osat sisältävät tiedon ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista. Tutkintouudistuksen taustalla ovat osaamisperusteisuus, työelämälähtöisyys ja opiskelun yksilöllisyys/joustavuus. Osaan.fi –sivuston kautta voidaan arvioida omaa osaamista itsearviointina.

Osaamisperustainen opetus on tuonut mukanaan muutoksia opetuksen suunnitteluun ja terminologiaa on yhtenäistetty ja täsmennetty. Mitoitusperusteen muutos tarkoittaa sitä, että opetus ei ole enää aikaan sidottu vaan osaaminen ratkaisee. Läsnäolon sijaan osaamisella on merkitystä, toisen voivat oppia asian nopeammin ja he voivat osoittaa osaamisensa omaan tahtiinsa kun taas enemmän oppimisaikaa vaativat opiskelijat voiva harjoitella pidempään. Tutkinnon perusteena on keskittyä itse osaamiseen ja sen arviointiin. Kaikki tutkinnot sisältävät yhteisen osaamisperustan pakollisten osa-alueiden ja yksilölliset polut valinnaisten osa-alueiden muodossa. Työssä oppiminen on myös osaamisen hankkimista.

Osaamisen arvioinnilla varmistetaan oppimisen laatu. ECVET, European Credits for Vocational Education and Training, on järjestelmä jota käytetään kansainvälisesti ammatillisessa koulutuksessa oppimistulosten siirtoon ja kerryttämiseen. Tämän avulla tuetaan kotimaassa ja ulkomailla suoritettujen opintojen perusteella tehtävää osaamisen tunnistamista ja tunnustamista osana tutkintoja. Osaamisperustainen opetus vaatii muutosta ajattelutapoihin ja toimintaan. Keskiössä on kuitenkin opiskelijan osaaminen ja osaamisen kehittämisen tukeminen. Liikkuvuus tulee lisääntymään osana osaamisen ja osaamispisteiden hankintaa, joten on hyvä, että on olemassa yhteneväiset tavat arvioida osaamista.

Opetuksen yksilöllisyys koskee kaikkia opiskelijoita ja sen kautta on mahdollista huomioida enemmän elämäntilannetta, oppimisvalmiuksia, omia toiveita ja uratavoitteita ja luoda mahdollisuus vaihtoehtoiseen opintopolkuun. Yksilöllisiä opintopolkuja tuetaan erilaisilla oppimisympäristöillä ja –menetelmillä. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ovat keskeisessä osassa henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa.

Ammattikorkeakoulun puolella toteutui vuonna 2014 ammattikorkeakoulu-uudistus, jonka tavoitteena on vahvistaa ammattikorkeakoulun edellytyksiä vastata työelämän, yhteiskunnan ja alueiden kehitystarpeisiin sen tuottamalla laadukkaalla opetuksella ja erilaisilla tutkimus- ja kehitystyön hankkeilla. Entiset koulutusohjelmat ammattikorkeakouluissa ovat vaihtuneet tutkinto-ohjelmiksi. Ammattikorkeakoulun opetussuunnitelma syntyy suunnittelutiimin pohdintojen perusteella, jotta valtakunnallinen linjaus voidaan jalkauttaa toiminnan tasolle. Uusissa opetussuunnitelmissa otetaan yhä enemmän huomioon työelämän yhteyteen. Opetustakin on viety enemmän vastamaan käytännön tekemistä esim. lab-oppimisympäristöihin, joissa työskennellään yritysmäisesti tiimissä, joka koostuu monen eri alan opiskelijoista.

Päivän päätteeksi teimme padlet-harjoituksen, jossa pohdimme miten opettajan opetuksen suunnittelutyöhön vaikuttaa: ympäristö, opiskelijat, työelämä, ops, pedagoginen strategia, opintokokonaisuus, oppimistulosten varmistaminen sekä toimintakulttuuri. Padletin purku jatkuu vielä APE9 päivän puolella. Välillä unta, jotta jaksaa huomenna opiskella ja vielä illalla töitä...