APE6 - Aktivoiva opetus

APE6 -päivän aloitimme katsomalla videon opiskelijan roolista. Opiskelija haluaa yleensä selviytyä omista opinnoistaan vaivattomasti. Tämä suorittamisen kulttuuri pitäisi kuitenkin estää, jotta opiskelija oppisi ja saisi valmiuksia tulevaa ammattiaan varten. Palautimme mieleen viime viikolla tutuksi tulleen oppimispyramidin, jonka mukaan tekemällä oppiminen ja toisten opettaminen on tehokkain tapa oppia. Kertauksella on suuri merkitys oppimistuloksen kannalta. Kun haluttu osaamistaso on saavutettu, kertaamalla voidaan hidastaa unohtamista ja saada aikaan myös pysyvää oppimista. Rytmittämällä opetusta voidaan pitää opiskelija aktiivisena koko opetustuokion ajan.

Päivän ensimmäisessä MO -tuokiossa tutustuimme itseohjautuvuuteen opiskelijan ja opettajan näkökulmasta. Silloin otetaan vastuuta omasta opiskelusta ja oppimisesta, ollaan oma-aloitteisia, uskotaan omiin taitoihin, omaa toimintaa arvioidaan kriittisesti ja kaiken tämän takana on sisäinen motivaatio. Itseohjautuvuus voidaan jakaa neljään eri tasoon: Riippuvainen, kiinnostunut, sitoutunut, itseohjautunut. Riippuvaisuuden tasolla olla riippuvaisia opettajasta eikä aseteta omia tavoitteita. Tämä vaatii opettajalta jämäkkää opetustapaa. Myöhemmissä vaiheissa opettajan rooli oppimisen mahdollistajana vähenee ja vastuu siirtyy opiskelijalle. Korkeimmalla tasolla opiskelija pystyy itse määrittämään opiskelun tavoitteet ja aikatauluttamaan opiskelua.

Saimme infoa kirjaston palveluista ja kirjastokorttihakemuslomakkeen. Varmaan kirjasto tulee tutuksi opiskelujen edetessä. Sen kautta on myös yliopiston kirjallisuus käytössä.

Toisen MO -tuokion aiheena oli osallistava opetus. Osallisuuden taustalla on useita oppimiskäsityksiä kuten konstruktivistinen ja humanistinen oppimiskäsitys.1970-luvulla nosti päätään yhteistoiminnallinen oppiminen, joka on hyvin lähellä osallistavaa pedagogiikkaa. Yksilöt saivat enemmän vastuuta oppimisestaan, se vaati vuorovaikutustaitoa ja opiskelua alettiin tehdä pienryhmissä. Yksilö nähdään aina osallisena johonkin toimintaympäristöönsä (perhe, suku, työ/opiskeluyhteisö). Oppiminen on dialogista ja jokaisella jäsenellä on oma ainutlaatuinen tehtävä. Voimaantumisen aste eli osallisuuden aktiivisuus toimii osallisuuden mittarina. Osallisuus on halua vaikuttaa ympäristöön, oikeutta omaan identiteettiin ja arvokkuuteen osana yhteisöä. Osallisuuteen voidaan kasvaa tai sitä voidaan kasvattaa, joten aktiivisuus korostuu.  Yhteisöllisessä oppimisessa korostuu yksilöllinen vastuu ja samanaikainen vuorovaikutus ja yhtäläinen osallistuminen. Autenttinen oppiminen on osa osallistavaa oppimista. Osallistava opetussuunnitelma on hyvin avoin ja se saa muotonsa vasta toiminnassa ja osa tavoitteista muodostuu vasta toiminnassa. Osallistava opetus ja toiminta parhaimmillaan lähtee alhaalta ylöspäin. Opettajan roolina on toimia käynnistäjänä ja tsemppaajana. Opettaja myös puskee opiskelijoiden halua ottaa itse asioista selvää. Opettaja voi määrittää tavoitteita, mutta opiskelijat etsivät parhaat keinot toteuttaa ne.

Lounastauon jälkeen paneuduimme aktivoivaan luentoon/opetukseen ja sen mahdollisuuksiin. Aiheesta oli opiskelijakolmikon tarjoama MO-opetustuokio. Aktivoiva opetus perustuu konstruktivismiin ja oppijoiden olemassa olevalla osaamisella on suuri merkitys. Teimme lumipallo-menetelmällä mindmap-tyyppisen harjoituksen, jolla keräsimme tietoa, mitä termi aktivoiva opetus pitää sisällään. Löysimme paljon piirteitä, jotka kuvaavat aktivointia ja millaisia opetusmenetelmiä voidaan käyttää opiskelijoiden aktivoimiseksi. Aktivoivalla opetuksella voidaan saada mukaan myös ne opiskelijat, jotka eivät ole aiheesta kiinnostuneita. Oppimistulokset myös ovat parempia, kun käytetään aktivoivia opetusmenetelmiä. Aktivoivalla opetuksella voidaan myös motivoida opiskelijoita osallistumaan opetukseen. Opettaja myös aktivoituu ottamaan selvää asioista ja antaa uusia näkökulmia aiheeseen. Se voi kuitenkin olla opettajalle haasteellista, koska taitaville opiskelijoille on vaikea keksiä riittävän haasteellisia tehtäviä. Haastavaa on myös se, kuinka saada hiljaiset mukaan aktivoivaan opetukseen. Ehkä esimerkiksi hops-keskusteluiden kautta voidaan löytää kullekin sopivin ja luontaisin tapa osallistua aktiviteetteihin.

Viimeisellä jaksolla kahvitauon jälkeen tutustuimme APE1-9 oppimisprosessin pohdintatehtävän tehtävänantoon. Pohdinta koostuu omasta pohdinnasta ja vertaisparin antamasta kirjallisesta palautteesta. Pohdinta 5.10. mennessä ja vertaispalautteen antaminen 9.10. mennessä. Pohdintatehtävässä on tarkoitus tutustua nettilähteisiin ja kirjallisuuteen sekä linkittää oma pohdinta teoriaan. Koska itselläni ei ole opetuskokemusta, pitänee pohdintaa tehdä olettamusten ja odotusten pohjalta. Arviointikehikko on ammatillisen opettajan kasvun kehys ammattipedagogisten opintojen osalta. Omaa osaamista tulisi arvioida mahdollisimman rehellisesti kehyksen mukaisesti osana pohdintatehtävää (4. pohdintakysymys). Lisäksi tulisi antaa palautetta omalle vertaisparille annetun kysymyspatteriston mukaisesti. Tätä kysymyspatteristoa voi hyödyntää myös oman pohdinnan tarkistuslistana. Kokonaisuudessaan tätä pohdintatyötä voidaan myöhemmin hyödyntää opetusharjoittelun ydinsuunnitelmassa. Pohdintaa pitänee aloittaa jo kesäloman aikana, jotta ei tule sitten syksyllä kiire…

Iltapäivä päätettiin tutustumalla yhteistoiminnalliseen opetukseen ja YTO-palapeliin. Palapelissä muodostetaan ensin kotiryhmät, joilla on sama tehtävä, joka on jaettu kolmeen eri aiheeseen. Toisessa vaiheessa siirrytään työryhmiin (asiantuntijaryhmät), jotka muodostuvat saman aiheen asiantuntijoista. Varsinainen pohdintatyö tapahtuu siis työryhmissä ja asiantuntijoille syntyy yhteinen syvä näkemys asiasta. Tämän vaiheen jälkeen palataan kotiryhmiin, jossa jokaisella jäsenellä on täydellinen tietämys omasta aiheestaan ja he opettavat tämän tiedon oman kotiryhmänsä muille jäsenille. Tämän menetelmän avulla saadaan nopeasti hankittua syvällinen osaaminen koko ryhmälle samanaikaisesti. Sen kautta saadaan myös onnistumisen kokemuksia opiskelijalle. Sosiaaliset taidot ja vuorovaikutus lisääntyvät, opiskelijoille syntyy positiivinen keskinäinen riippuvuus. Lopputuloksesta vastataan tiiminä, mikä vastaa usein oikeaa toimintatapaa työelämässä. Teimme vielä harjoituksen tällä menetelmällä, jossa saimme hankittua tietoa tutkimushankkeen toteuttamisesta AMK -ympäristössä. Tämä on ehdottomasti hyödynnettävä menetelmä tulevaisuudessa.

Edit: Oman alani opetuksessa ei voisi kuvitellakaan oppimisen tapahtuvan pelkästään luennoilla. Koska opiskelijoiden lähtötaso on vaihteleva ja oppiminen tapahtuu yleensä kokeilemalla/yritysten ja erehdysten kautta on ehdottomasti pystyttävä aktivoimaan opiskelijoita tiedon keräämisen ja soveltamiseen. Työssä hankitun osaamisen ja tietotaidon hyödyntäminen ovat oman opettajatyön lähtökohtia tässä mielessä. Työelämätietouden ja sieltä kumpuavien työskentelytapojen sisällyttäminen opetukseen aktivoittaa opiskelijaa. Oman alan työssä tietoalalla alan kokeneimmatkin osaajat ovat jatkuvasti uuden oppimisen äärellä, on siis tarpeellista painottaa elinikäisen oppimisen  tärkeyttä työelämässä pärjäämisen kulmakivenä.