Oppimiskäsityskirjoitelma

Käsitykseni oppimisesta on se, että uutta asiaa tai tietoa sisäistetään ja sitä pystytään soveltamaan käytäntöön. Se voi olla perinteisen tiedon kartuttamisen ja ammatillisen osaamisen lisäämisen lisäksi myös oman toiminnan muuttamista tai oman ajatusmaailman uudelleen suuntaamista. Oppimiseen liittyy läheisesti kokemuksellisuus, asioiden peilaaminen ja opitun uuden asian soveltaminen käytäntöön. Oppimisen pohjalla on siis jo hallussa olevan osaaminen ja tietämys, jota voidaan kehittää ja laajentaa tietoisesti tai tiedostamatta. Opitut asiat voivat siis olla mitä vaan, positiivisia tai negatiivisia, mutta aina niillä on opettava ja kehittävä vaikutus, sillä tietämyksemme asian ympärillä kasvaa. Opittua asiaa ei voi viedä meiltä pois, vaan se seuraa mukanamme koko elämämme ajan.

Opin parhaiten kokeilemalla asioita tai kun voin yhdistää teorian käytäntöön. Ala-asteikäisenä ja vielä yläasteikäisenäkin tuntui, että monien koulussa opetettavien aineiden tueksi olisi saanut olla enemmän käytännön läheistä tekemistä. Tuolloin oppiminen oli joskus ulkoa opettelua ja monet asiakokonaisuudet jäivät varsin irrallisiksi. Varsinaista oppimista ei tällöin aina päässyt syntymään ja asiat unohtuivat usein koetilanteen jälkeen. Olisi ollut mahtava oivaltaa tuossa vaiheessa, että oppiminen on omaa itseäni varten eikä opettajia ja koulua varten. Lukion jälkeen iskikin jonkinlainen kouluahdistus ja opiskelu tuntui jonkin aikaa pakkopullalta. Menin kuitenkin heti lukion jälkeen jatkamaan opiskelua AMK:hon ja sitkeänä sissinä suoritin tutkinnon loppuun. En voi sanoa, että olisin nauttinut opiskelusta tuossa vaiheessa. Valmistumisen jälkeen meni viisi vuotta, kunnes iski uudelleen innostus opiskeluun. Ja ihan omaehtoisesti ja ilman pakkoa. Oli mahtava aloittaa opinnot muutaman vuoden työskentelyn jälkeen ja täydentää omaa ammatillista osaamista, kun olin saanut hankittua käytännön osaamista pohjalle. Ja sille tielle olen ilmeisesti jäänyt, kun veri vetää aina koulunpenkille oppimaan jotakin uutta. Nykyisin käytettävät opetustavat tukevat enemmän omaa tapaani oppia tekemisen kautta ja pystyn hyödyntämään olemassa olevaa osaamista oppimisen pohjana.

Viimeisimpien opintojeni aikana olen huomannut, kuinka oma oppimistapani on muuttunut. Oman opiskelun takana olevat motivoivat tekijät ovat muuttuneet insinööriopintojen tutkinnon saavuttamisesta omaan henkiseen kasvuun ja kehittymiseen. Opiskelen itseäni varten ja voin jossakin vaiheessa hyödyntää oppimaani toisten oppimisen tukena. Elinikäinen oppiminen työskentelyn ohella laajentaa näkemystäni asiantuntijana. Oppiminen on myös tullut ajan myötä helpommaksi, koska uutta asiaa on mahdollisuus pohdiskella oman kokemuspohjaan nojautuen. Pystyn myös helpommin mukautumaan ympärillä oleviin muutoksiin niin omassa työyhteisössä kuin yhteiskunnallisestikin. Jatkuvaan oppimiseen kuuluu myös se, että osaan tunnistaa osaamisvajeita niin työ- kuin vapaa-ajallakin ja alan miettiä keinoja paikata niitä.

Työelämässä oppiminen on myös ollut erittäin tärkeässä roolissa koko työurani ajan. Nopea teknologinen kehitys ja uudet toimintaympäristöt ovat vaatineet jatkuvaa oppimista ja itsensä kehittämistä. Osa asioista on saanut alkusysäyksen koulutuksien kautta, mutta suurin osa oppimisesta on tapahtunut työssä oppimisena. Tekemällä oppiminen ja saadun tiedon jakaminen työkavereille on jokapäiväistä toimintaa. Insinöörikoulutus luo paljon perustietoa ja oppimisen edellytyksiä työelämää varten, mutta varsinainen substanssiosaamisen oppiminen tapahtuu työelämän tarpeista työpaikoilla. Esimerkiksi tietotekniikan insinöörikoulutuksen saaneet ihmiset sijoittuvat niin monenlaisiin työtehtäviin ja jopa eri toimialoille, että kohdennettua opetusta on hyvin vaikea antaa. Olennainen osa toimialaani on myös hiljaisen tiedon jakaminen työyhteisöissä. Käytössä on paljon erilaisia tuotekehityksen työkaluja ja ohjelmistoja varsinaisen tuotealusta lisäksi, että sen tietomäärän kouluttaminen on mahdotonta koulutustiloissa. Asioilla on paljon riippuvuuksia, joita pitää ottaa huomioon työtä suorittaessa. Parhaimman opin saa kollegoilta kysymällä ja jakamalla omaa tietoutta edelleen. Tätä perstuntumatietoutta on vaikea kuvailla sanoin tai kirjallisesti vaan se vaatii autenttisen oppimisympäristön siellä, missä tekeminen tapahtuu. Tuotekehitystyö on varsin luovaa, joten senkin vuoksi koulutuksella voidaan luoda vain oppimisen raamit ja eväät, joilla pystytään hankkimaan varsinainen osaaminen.

On ollut varsin ilahduttavaa huomata, että omien lasten koulupäivissä on enemmän toiminnallisia opetushetkiä, jolloin opittuja asioita viedään käytännön tasolle. Kokemuksista opitaan ja yhä nuorempana osataan rakentaa opituista asioista suurempia kokonaisuuksia. Olisin ehkä itsekin kaivannut sellaisia lapsuudessani. Olen pitänyt lasten tiedekerhoja, joissa tiedettä ja teknologiaa harjoitellaan konkreettisin keinoin kokemusperäisesti. Luovuus on osa teknisten ongelmien ratkaisua ja kokeilemalla näitä erilaisia ratkaisuja lapset löytävät nopeasti parhaimmat toteutukset. Ohjelmointikin sujuu visuaalisten työkalujen avulla vaikka luku –ja/tai kirjoitustaito puuttuisikin. Asioiden oivaltaminen kannustaa kokeilemaan asioita uudelleen ja oppimaan. Olisi ilahduttavaa nähdä vastaavaa ennakkoluulottomuutta ja avointa asennetta myöhemmässä vaiheessa opiskeluissa ja työelämässä. Uuden oppimisen ilo ja oivaltaminen saa opettajankin kokemaan onnistumista työssään.

Ammatillisen opettajan merkitys oman alansa asiantuntijoiden kouluttajana on merkittävä. Jotta tässä tehtävässä voisi menestyä tai edes suoriutua vaatii sen oman osaamisen jatkuvaa ylläpitämistä ja välillä heittäytymistä uuteen ja tuntemattomaan. Luultavasti opettajat, jotka uskaltavat kokeilla uusia opetusmenetelmiä pystyvät saamaan aikaan parempia oppimiskokemuksia, koska on mahdollista löytää opiskelijoita palvelevat tavat oppia. Opettajan rooli motivoijana ja oppimisen ohjaajana on suuri. Opetuksen vieminen kohti konstruktiivista oppimista antaa enemmän opiskelijalle asioiden oivaltamisen ja aktiivisen toiminnan kautta. Lisäksi aiempi kokemus ja tietämys asioista on olennainen osa oppimisprosessi. Oikeiden tavoitteiden kautta oppiminen on helpompaa ja saavutettavissa olevaa. Karttakeppi voi olla aiheellista vaihtaa porkkanaan. Koska en ole opettajan työtä aiemmin tehnyt, antaa tämä paljon ajattelemisen aihetta. Toisaalta näen sen myös mahdollisuutena, koska voin lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä.